Äänekoskelta musiikki vei kohti unelmia ja festarilavoja
Reino Sihvonen ja Wilhelmi Poikonen ovat esimerkki siitä, miten Äänekoskella voi kasvaa muusikoksi ja edetä ammattimaisille esiintymislavoille. Sihvosen ja Poikosen kesä on täynnä festarikeikkoja, ja keikkakesä on käynnissä täydellä vauhdilla. Kolmihenkisessä Lauri Haavin bändissä tehdään musiikkia yhdessä, esiinnytään ja keikat ovat olleet loppuunmyytyjä. Juuret ovat yhä vahvasti kotikaupungissa.
Molemmat muusikot ovat asuneet lapsuutensa ja nuoruutensa Äänekoskella, ja lapsuudenkodit ovat täällä edelleen. Sihvonen on ollut lapsena Karhunlähteen päiväkodissa ja Poikonen Piilolassa, ja Poikonen kävi hiljattain piipahtamassa Piilolan avoimissa ovissa fiilistelemässä. Äänekoskesta on molemmilla lämpimiä muistoja ja parhaita kesämuistoja lapsena on vesisuksisekoilut Keiteleellä.
Muusikon ura on unelma, jonka eteen molemmat ovat tehneet paljon töitä. Erityisesti Ala-Keiteleen musiikkiopisto on ollut merkittävä tekijä unelman toteutumisessa.
– Musaopistosta on hyvät muistot ja siellä tehtiin konsertteja ja soitettiin, ja nyt saa tehdä tätä työkseen. Nyt meillä on kolmas kesä bändin kanssa festarilavoilla, Wilhelmi Poikonen kertoo.
Sihvonen soittaa bändissä rumpuja ja Poikonen koskettimia ja kitaraa.
Äänekoski place to be
Myös Äänekosken lukiossa panostettiin musiikkiin ja kannustettiin harrastamiseen. Molemmat muistelevat erityisellä lämmöllä legendaarista Queen-tribuuttikonserttia, joka toteutettiin lukiodiplomina ja joka kehitti heitä muusikkoina.
– Se oli eka sellainen juttu, että pääsi suht isolle yleisölle esiintymään. Siitä tuli aika iso juttu täällä ja sen jälkeen oli voittajafiilis, Sihvonen kertoo.
– Musadiplomipäivä oli ikimuistoisin koulupäivä. Illan keikka oli ihan leffaa, supersiistii, Poikonen sanoo.
– Musatunnit olivat kivoimpia lukiossa ja tyypit olivat hauskoja. Sellainen porukalla tekeminen on Äänekoskella varmasti paljon helpompaa, kun tämä ei ole liian iso kaupunki, Sihvonen sanoo.
– Täällä teki mieli puskea omaa taitoa eteenpäin, kun oli ympärillä kovia soittajia, muusikoita ja muita ihmisiä, Poikonen toteaa.
Heidän mukaansa Äänekoskella on erinomaiset mahdollisuudet oppia musiikkia ja opiskella lukiossa. Käytössä ovat nykyaikaiset tilat sekä osaavat opettajat.
– Äänekoskella ei puitteista jää kiinni. Pienistä kaupungeista täällä ollaan ehdottomasti kirkkainta kärkeä, Poikonen sanoo.
– Koko lukion henkilökunta oli ihan super. Musiikin opettaja Lauri Myllyllä piti huolen siitä, että lukiossa on hyviä musakursseja, kannusti ja oli tosi inessä ja itekin puski sitä asiaa. Historian opettaja Mirja Haverisen tunneilla oli kivointa olla. Opo Pekka Kemppainen oli äärimmäisen motivoiva ja kaikkien opiskelijoiden puolella, ja yhdessä vanhaan sitikkaakin ajeltiin. Sami Kallioinen oli myös aina oppilaiden puolla ja kyseli aina miten menee, Poikonen ja Sihvonen muistelevat.
Lukioajalta on jäänyt mieleen myös arjen hetkiä ja paikkoja.
– Lukioaikana eniten vietettiin paljon aikaa Rento2 -luokassa, tunneilla, kuntosalilla, laskettelukeskus Äänemäessä ja ravattiin lukion ja Lidlin väliä, Sihvonen kertoo.
– Ja Hirvaskankaan ABC:llä lenkkiä ajeltiin, se oli meidän place to be.
– Täällä opittiin musiikin tekemistä ja soittamista, ja Äänekoskella on siihen erinomaiset puitteet. Nyt siitä on tullut myös työ, Poikonen kiittää.
– Äänekosken lukio on vähän kuin epävirallinen taidelukio, kun sai tehdä lukiossa ja AKMOn kautta paljon musajuttuja.
Pienet yksityiskohdat ovat jääneet mieleen koulu- ja lukiovuosilta. Makaronilaatikko ja pinaattiletut olivat suosikkiruokia.
Äideille kiitos
Poikonen asuu Helsingissä ja Sihvonen Jyväskylässä, ja he käyvät usein Äänekoskella vanhempiensa luona. Kotipaikka näkyy yhä vahvasti heidän arjessaan, ja moni tietää heidän olevan Äänekoskelta kotoisin. Keskisuomalaisen haastattelussa he kuvasivat, että kotiin tullessa on päällikköolo – ja nyt pyydettiin mukaan myös kaupunki- ja lukiomarkkinointiin.
Kiertueella miehet kaipaavat Äänekoskesta ennen kaikkea rauhaa ja hiljaisuutta. Äänekoski on koti edelleen. Keitele on rakas ja kauniilla Kapeenkoskella tulee käytyä usein. Näkymä Äänemäen päältä on upein paikka Äänekoskella.
– Kaipaan sitä, että tulen tänne vanhempien luo takapihalle eikä ole kiire mihinkään, ja on stressivapaata. Ruuat on tehty ja pyykit pestään, siitä äitille shout out, Sihvonen sanoo.
– Kaverit ovat ihmeissään tästä hiljaisuudesta ja luonnosta, kun tulevat stadista. Täällä korvat lepäävät ja sitä muusikko tarvitseekin.
Äänekoski on kolmella sanalla: rauhallinen, hiljainen ja tuttu. Netti ei ole täällä niin hyvä ja ainoa asia, mikä täältä puuttuu, on golfkenttä.
– Täällä on parasta hyvä luonto, sataman beach volley kentät eikä sitä kaikki tiedä, Kapeenkoski ja Äänemäki, koska on vaan makeeta, että täällä on oma laskettelukeskus, Sihvonen ja Pikonen sanovat.
– Toisimme vieraat Äänekoskella Boronin pitseriaan, paikallisiin kuppiloihin heittämään tikkaa ja palaaman bilistä, Kapeenkoskelle kävelemään ja Huuhan skeittirampit on paras, missä on skeitattu.
Keikkoja, keikkoja, keikkoja
Haastattelua seuraavana päivänä on Provinssin keikka, neljä kesän keikkaa on jo takana. Tuhatpäiseen yleisömereenkin on tottunut viimeisten kolmen vuoden aikana ja suurin hohto siitä on lähtenyt. Esiintyminen ja soittaminen on oltava rutiininomaista ja hommat pitää osata, kun nousee lavalle.
– On se silti niin siistiä ja siitä saa hullun lailla energiaa, Sihvonen sanoo.
Nuorille, jotka haaveilevat muusikon urasta, kaksikko antaa selkeän viestin.
– Aito kiinnostus musiikkiin pitää olla ja treenata pitää todella paljon. Kannattaa haalia ympärilleen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita musiikista, soittaa paljon ja kuunnella musaa, Poikonen sanoo.
– Mailaa ei pidä puristaa, mutta puskea silti läpi. Kontaktit, verkostot ja ihmissuhteet ovat myös tärkeitä. Muualla on enemmän verkostoja, keikkoja ja mahdollisuuksia, eikä kannata pelätä lähtemistä. Tänne Äänekoskelle voi silti aina palata.
Äänekoskella kasvamme kanssasi
Tutustu Ala-Keiteleen musiikkiopistoon
Uutinen julkaistu , muokattu 26.6.2026 klo 13:42
